Toinen verkko
Liikennekone ilmoittaa sijaintinsa ADS-B:llä, ja jokainen ympärillä oleva antenni kuulee sen. Purjelentokone on enimmäkseen hiljaa. ADS-B:llä varustettu transponderi maksaa tuhansia euroja, lisää painoa ja vie virtaa akusta, jonka on kestettävä koko päivä termiikeissä, ja sitä vaaditaan vain osassa ilmatilaa. Purjelentäjät lentävät sen sijaan FLARMin kanssa: pieni laatikko lähettää sijaintinsa ja suuntansa noin kerran sekunnissa, jotta kaksi samassa termiikissä kaartelevaa purjelentokonetta näkevät toisensa eivätkä törmää.
Samat viestit poimii Open Glider Network, maassa olevien vastaanottimien verkko, jonka vapaaehtoiset ovat pystyttäneet enimmäkseen purjelentokentille. Se on eri verkko kuin meidän, eikä yksikään sen sijainneista lasketa mukaan mihinkään omaa verkkoamme koskevaan lukuun. Data on avointa ODbL-lisenssillä, ja map.flights piirtää sen Purjelento- ja GA-tasolle. Se syöttää myös Pienten lentopaikkojen tasoa, jossa kentän vieressä oleva piste kertoo, että sieltä on lennetty tänään.
Purjelento on viikonloppulaji, ja data näyttää sen yhdellä silmäyksellä. Lauantaina 3. lokakuuta OGN:n kautta tuli yli yksitoista tuhatta purjelentoa 641 kentältä. Maanantaina 5. lokakuuta niitä oli hieman yli tuhat.
Jokaisella laitteella on OGN-rekisterissä merkintä, jossa omistaja valitsee, saako sitä näyttää ja saako sen rekisteritunnus näkyä. Jos seuranta on kytketty pois, kone ei ole kartallamme lainkaan. Jos tunnistetta ei sallita, se on vain nimetön merkki, jonka tunnus vaihtuu joka päivä, ja kohtelemme rekisteristä puuttuvaa konetta samoin: rekisteristä puuttuminen ei ole suostumus. 24 tunnin kuluttua OGN-sijainnit katoavat kartalta, lentojen sivuilta ja rajapinnastamme.
Ajattelimme myös kaikuja. OGN-vastaanottimet välittävät myös ADS-B:tä, joten aluksi purjelentotaso täyttyi kopioista liikennekoneista, jotka kartta jo piirtää. Syyskuun 9. päivänä tason 731 kohteesta Euroopan yllä 564 oli tällaisia kopioita. Nykyään kone, jonka ADS-B:mme kuulee, ei näy purjelentotasolla lainkaan.
Valkoista lasikuitua
Vielä lokakuun alussa 3D-näkymä piirsi purjelentokoneen yleisenä pienkoneena: potkuri nokassa, tuet siiven alla, kiinteä laskuteline. Oikea purjelentokone ei näytä lainkaan siltä. Sen runko kapenee ohjaamon takana lähes tangoksi, siivet ovat viidestätoista kahdeksaantoista metriin pitkät ja ohuet kuin lauta, useimmissa on T-pyrstö, ja alla on yksi ainoa pyörä.
Nyt sillä on oma muotonsa. Vapaasti lisensoiduista piirustuksista ja molempien kylkien valokuvista rakensimme ASK 21:n, OGN-datassa useimmin lentävän purjelentokoneen, vanhemman puusta, teräsputkesta ja kankaasta tehdyn ASK 13:n, yksipaikkaiset LS4:n ja Discusin sekä kaksi itse lentoon lähtevää moottoripurjekonetta, SF 25 Falken ja Super Dimonan. Tyyppi tulee OGN-rekisteristä tai ADS-B:n kanssa tyyppikoodista; purjelentokone, josta tiedämme vain, että se on purjelentokone, saa yleisen kaksipaikkaisen kahdeksantoista metrin kärkivälillä.
Ne ovat kaikki valkoisia, eikä se ole laiskuutta. Nykyaikaiset purjelentokoneet rakennetaan lasikuidusta ja hartsista, joka pehmenee voimakkaassa auringossa. Tumma runko kuumenisi kesäisellä kentällä, valkoinen ei. Vain siivenkärjissä ja nokassa on yleensä hieman väriä.
Maassa purjelentokone ei seiso vaakasuorassa. Se ei pysy tasapainossa yhden pyörän varassa, joten se lepää toisen siiven kärjen varassa. Niin tekee meidänkin: laskemme kulman kunkin tyypin muodosta, joten ASK 21 kallistuu yhdeksän astetta ja ASK 13 yksitoista. Se, minkä siiven varassa kone lepää, on kullekin koneelle kiinteä, joten se ei vaihda puolta joka kerta, kun katsot uudelleen.
Lähdössä avustaja juoksee rinnalla ja pitää siiven vaakasuorassa, kunnes purjelentokoneella on tarpeeksi nopeutta. Mallimme oikaisee yhtä pehmeästi lähtökiidon aikana. Falkella ja Dimonalla on kaksi pyörää, ja ne seisovat vaakasuorassa kuten oikeatkin.
Köysi
Useimmat purjelentokoneet pääsevät ilmaan hinauskoneen perässä. Se vetää niitä muutaman kymmenen metrin köydellä neljänsadan tai kuudensadan metrin korkeuteen, jossa purjelentäjä irrottaa. Datassa nämä ovat kuitenkin kaksi konetta, kaksi pistettä, joiden välissä ei ole mitään. Köysi meidän on lisättävä itse.
Tunnistamme hinauksen siitä, miten nämä kaksi lentävät: purjelentokone ja moottorikone lähellä toisiaan peräkkäin, samaan suuntaan samalla nopeudella, molemmat nousussa. Niiden väliin pingotamme todellisen pituisen köyden, ja piirrämme molemmat koneet samalla hetkellä, jotta köysi ei koskaan pääty tyhjään ilmaan.
Köysi ei ole tanko. Kun hinauskone vetää, se on kireällä ja lähes suora. Kun purjelentokone saa hinauskoneen kiinni, köysi löystyy, painuu ja aaltoilee kuten todellisuudessakin, jossa se on purjelentäjien pelkäämä hetki, koska löysä köysi voi nykäistä kireälle. Irrotuksen jälkeen vapaa pää renkaineen putoaa hinauskoneen alle ja kulkee hetken sen perässä, ja sitten köysi katoaa kerralla, haalistumatta.
Sillä välin koneet kallistuvat. Kaarroksessa molemmat kallistuvat niin paljon kuin niiden nopeus ja kääntymisnopeus vaativat, ja hinauskoneen perässä oleva purjelentokone kallistuu hetkeä myöhemmin, kun köysi vetää sen kaarrokseen. Hinauksessa kallistukset pysyvät loivina. Yksin termiikissä purjelentokone kallistuu paljon enemmän, yli neljäkymmentä astetta, ja kaartelee.
OGN:stä tulevalla purjelentokoneella sitä on vaikeampi näyttää, koska sen sijainti saapuu vain muutaman sekunnin välein. Kaartelu näkyy silti; se on vain koottava harvemmista pisteistä.
Ajattelimme myös, milloin köyttä ei pidä piirtää. Kaksi samassa termiikissä lähekkäin kaartelevaa purjelentokonetta eivät ole hinaus. Eivät myöskään kaksi muodostelmassa lentävää moottorikonetta, saati ennen lähtöä nurmella vierekkäin pysäköidyt purjelentokoneet. Ja kun purjelentokone lähetetään vinssillä, datassa ei ole toista konetta, joten köyttäkään ei ole.
Laskeutumisen jälkeen
Purjelentäjä laskeutuu, työntää koneen halliin ja haluaa illalla nähdä, miten lento meni. Siksi jokaisella OGN:stä tulevalla purjelennolla on map.flightsissa oma sivunsa. Sen avaa lentopaikan päiväkirjasta, purjelentokoneesta kartalla tai linkistä, jonka lentäjät lähettävät toisilleen.
Sivu näyttää reitin kartalla ja 3D:nä lentäjän omalla lentopaikalla, ja reitistä maahan ulottuu verho, jonka väri kertoo, kuinka nopeasti kone nousi. Alussa näkyy myös hinauskoneen reitti, jos hinauskone on mukana datassa. Sivu kertoo, miten kone pääsi ilmaan: hinauskoneen perässä, vinssillä vai omalla moottorillaan. Jokaisella termiikillä on numero, keskinousu, saavutettu korkeus ja kierrosten määrä, ja siitä, miten tuuli siirsi termiikkejä, päättelemme, mistä ja kuinka kovaa se puhalsi eri korkeuksilla. Liidot termiikkien välillä kertovat, minkä liitosuhteen kone todella saavutti.
Sen alla on, mikä meni hyvin ja mikä olisi voinut mennä paremmin – jokainen rivi lukuineen, varmuusasteineen ja perusteluineen. Kun ilmassa oli muitakin purjelentokoneita, sivu näyttää, miten ilma kantoi niitäkin, aina nimettömästi. Ja 24 tunnin kuluttua sivu katoaa yhdessä OGN-sijaintien kanssa.
Irrotuksen jälkeen köytemme ei vain katoa. Vapaa pää renkaineen lepattaa vielä hetken hinauskoneen perässä, kuten oikean lentokentän yllä.