Loppuveto, kosketus, nokkapyörä
Todellinen liikennekone laskeutuu kiitotielle kolmen asteen jyrkkää linjaa pitkin, noin viisikymmentä metriä korkeutta kilometriä kohden. Se ei tähtää kiitotien alkuun. Betoniin on maalattu tähtäyspistemerkinnät 150–400 metrin päähän kiitotien pituudesta riippuen, ja sinne miehistö koneen suuntaa. A320 lentää loppulähestymisen nokka noin kaksi ja puoli astetta ylöspäin. Noin yhdeksän metrin korkeudella se aloittaa loppuvedon, koskettaa maata päälaskutelineellä nokka reilut viisi astetta ylhäällä ja laskee nokkapyörän noin kolme sekuntia myöhemmin. Nosta nokka lähes kahteentoista asteeseen, niin pyrstö raapaisee kiitotietä.
Mitään tästä ei ole datassa. Kone ilmoittaa sijaintinsa, korkeutensa ja nopeutensa eikä kerro mitään asennostaan tai laskutelineestään. Siksi piirros tietää, miten kukin tyyppi käyttäytyy, ja kokoaa asennon lennon vaiheesta: nokka ylhäällä lähestymisessä, loppuveto, päälaskuteline, nokka laskeutumassa. Lentoonlähdössä kone kiitää vaakasuorassa, nostaa nokan juuri ennen irtoamista ja nousee pois nokka korkealla. Ja se koskettaa maata siellä, missä todelliset koneet. Prahassa, Lontoossa ja Atlantassa piirros laskeutui ennen noin 300 metriä kiitotien alun jälkeen; nyt noin 450 metrin kohdalla, vyöhykkeellä, johon lentäjät todella tähtäävät.
Jokainen tyyppi tekee sen omalla tavallaan: A320 eri tavoin kuin Cessna, ja B-52, jonka pyörät ovat toinen toisensa takana, lähes vaakasuorassa. Laskutelinettä ei nosteta lyhyellä loppuosalla, se nousee vasta irtoamisen jälkeen, ja ylösvedossa kone nousee ensin ja vetää pyörät sisään vasta sitten. Kosketushetkellä renkaista pöllähtää savu kuten oikealla kiitotiellä, jossa paikallaan olevat pyörät kiihtyvät hetkessä reilusti yli 200 km/h:n kehänopeuteen. Sen saa vain laskeutuminen, jonka data todella vahvisti. Kone, joka lisää tehoa juuri kiitotien yllä ja tekee ylösvedon, pysyy puhtaana, samoin lentoonlähdöt, rullaus ja helikopterit. Eräänä aamuna Prahassa 66 laskeutumista 67:stä sai savunsa; viimeinen katosi datasta 160 metrin korkeudella maasta.
Kun signaali harvenee
Korkealla koneen kuulevat sadan kilometrin päässä olevat antennit. Lähellä maata se piiloutuu rakennusten, puiden ja mäkien taakse, ja sijainteja lakkaa tulemasta. Jopa lentoasemilla, joilla on omia asemiamme, ilmoituksia saapuu kosketuksen tienoilla puolen minuutin välein tai jopa lähes neljän minuutin välein. Viimeinen ilmoitus tulee kolmen kilometrin päästä, seuraava kiitotieltä minuuttia myöhemmin, jo hidastumassa.
Ennen kone roikkui tuossa aukossa kiitotien yllä ja hyppäsi sitten. Se ylitti kiitotien alun yhä korkealla sen yllä, putosi jopa 600 metriä yhdessä ruudussa, kun maasta tuli ilmoitus, ja rullasi taaksepäin. Toistimme kokonaisen aamun Prahassa, 153 liikettä. Vanha piirros nytkähti 18 000 ruudussa, rullasi taaksepäin yhteensä 140 kilometriä ja roikkui ilmassa kaksikymmentä minuuttia. Uusi ei samalla datalla hypännyt kertaakaan.
Nyt se seuraa aukossa liukupolkua, tekee loppuvedon ja koskettaa maata siellä, missä todellinen kone, ja jarruttaa sitten kiitotietä pitkin kohti poistumistietä, jota todellinen kone todennäköisimmin käyttäisi – vinosti kiitotieltä erkanevaa pikapoistumistietä, jos sellainen on. Se ei koskaan aja kiitotien pään yli. Jos uusi sijainti näyttää koneen olevan pidemmällä, piirros kiihdyttää pehmeästi; jos kone jarrutti kovemmin kuin piirros odotti, piirros hidastaa ja odottaa sitä. Taaksepäin se ei koskaan rullaa.
Ajattelimme myös hankalia tapauksia. Kahden sijainnin välillä tapahtunut laskeutuminen tai lentoonlähtö toistuu hieman nopeammin, kunnes piirros saa sen kiinni. Kone ei koskaan aja nurmen poikki: jos ainoa suora viiva uuteen sijaintiin kulkee nurmikon yli, se tekee sen sijaan lyhyen hypyn, koska lyhyt hyppy on pienempi valhe kuin Boeing nurmella. Ja helikopteri, joka vaikenee matalalla lentopaikan yllä, on todennäköisimmin laskeutunut. Lyhyen hiljaisuuden jälkeen laskemme sen maahan siihen, missä se oli, emmekä anna sen leijua ja ajelehtia pois.
Valot ja ääni
Liikennekoneet sytyttävät laskeutumisvalonsa lentopinnan 100 alapuolella, noin kolmen kilometrin korkeudessa, jotta ne näkyvät, ja sammuttavat ne sen yläpuolella. Maassa nokkatelineestä palaa rullausvalo. Kone ei ilmoita, mitkä valot sillä on päällä, joten piirroksessa ne noudattavat samoja käyttösääntöjä: laskeutumisvalot lentoonlähtökiidossa, laskukiidossa ja lentopinnan 100 alapuolella, rullausvalo koneen liikkuessa maassa. Pysäköidyt koneet ja haamut pysyvät pimeinä. Valokeila on olemassa vain ilmassa ja häipyy maan lähellä, joten se ei koskaan leikkaa kiitotietä.
Kaksi yksityiskohtaa, joita tuskin huomaisit. Täsmälleen lentopinnalla 100 lentävä kone välkkyisi kuin joulukuusi, joten rajan ympärillä on pieni marginaali. Ja La Paz on lentopintaa 100 korkeammalla: tavallisen säännön mukaan siellä laskeutuva kone ei koskaan sytyttäisi valojaan. Korkean maaston yllä valot syttyvät siksi viimeisellä puolellatoista kilometrillä maaston yläpuolella.
Kytke kaiutin päälle, niin lentoasema alkaa hurista. Suihkukone kuulostaa suihkukoneelta, potkuriturbiinikoneella, yksimoottorisella mäntäkoneella ja helikopterilla on kullakin oma äänensä, ja kuulet lähimmät muutamat koneet. Lentoonlähtökiito on täyttä työntöä syvällä jylinällä, rullaus on tyhjäkäyntiä, ja heti kosketuksen jälkeen kuulet lyhyen vastatyönnön purskeen. Ohi kulkeva kone kuulostaa hieman korkeammalta lähestyessään ja matalammalta loitotessaan, kuin ambulanssi kadulla. Ilma nielee korkeat äänet, joten läheltä kuulet turbiinin sihinän ja kilometrin päästä vain matalan jylinän. Ääni vaimenee etäisyyden myötä hieman todellisuutta lempeämmin, jotta kilometrin korkeudelta katsottu yleiskuva ei ole täysin mykkä.
Emme käytä tallenteita: jokainen ääni syntyy selaimessasi reaaliajassa, eikä mitään soi ennen kuin napautat. Hetken paikallaan seissyt kone hiljenee, eivätkä haamut koskaan päästä ääntä. Piilotettu välilehti on hiljaa, samoin keskeytetty toisto.
Kallista karttaa
Kallista tavallista tasokarttaa kahdella sormella. Maasto kytkeytyy päälle itsestään, koneet nousevat korkeudelle, jolla ne lentävät, kullakin varjo suoraan alapuolella, ja litteästä kuvakkeesta tulee pieni lentokone, jolla on runko, siivet ja pyrstö. Helikopterin roottori nousee hytin yläpuolelle. Jos laite ei pysty piirtämään pieniä koneita, litteät kuvakkeet palaavat itsestään; kone ei koskaan katoa kartalta.
Kaarroksessa kone kallistuu: oikea kaarros, oikea siipi alas. Koneet eivät ilmoita kallistuskulmaansakaan, joten laskemme sen siitä, kuinka nopeasti kone kääntyy ja kuinka nopeasti se lentää, samalla yhteydellä, joka hallitsee koordinoitua kaarrosta todellisessa lennossa. Liikennekone kallistuu enintään kolmekymmentä astetta, kuten tavallisessa liikenteessä, pienkone tai helikopteri jopa neljäkymmentäviisi, kuumailmapallo ei lainkaan. Viimeisillä kolmellakymmenellä metrillä maan yllä kallistus häipyy, ja maassa siivet pysyvät vaakasuorassa. Kone, jonka kuulemme vain muutaman sekunnin välein, ei kallistu lainkaan, koska se keinuisi puolelta toiselle.
Valitse lento, niin sen reitti leijuu ilmassa sillä korkeudella, jolla se lensi, ja läpikuultava verho ulottuu maahan. Näet, missä se nousi, missä se pysyi samalla korkeudella ja missä se laskeutui. Litistä kartta taas, niin maasto kytkeytyy itsestään pois ja kuvake on jälleen symboli.
Eräänä aamuna Prahassa vanha piirros olisi rullannut koneita taaksepäin 140 kilometriä. Uusi ei rullaa niitä taaksepäin metriäkään.