Antennit vieraiden katoilla

Laatikko parvekkeella

Jokainen liikennelentokone kertoo maailmalle kahdesti sekunnissa, missä se on, kuinka korkealla ja kuinka nopeasti se lentää, sekä kutsutunnuksensa ja koodin, joka kuuluu vain sille yksilölle. Signaalia kutsutaan nimellä ADS-B, se lähetetään taajuudella 1090 MHz, ja vuodesta 2020 liikennekoneilla on pitänyt olla se sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa. Se ei ole salattu, eikä sen kuunteluun tarvita lupaa. Sen poimii USB-tikun kokoinen vastaanotin, jonka antenni on parvekkeella.

Sen, mitä vastaanotin kuulee, ratkaisee maapallon kaarevuus. Radioaallot kulkevat suoraan, joten kymmenen kilometrin korkeudessa matkalentoa lentävä kone näkyy noin neljänsadan kilometrin päähän, kun taas lentopaikan yllä matalalla kaarteleva katoaa horisontin taakse muutaman kymmenen kilometrin jälkeen. Mäki, kerrostalo tai savupiippu leikkaa näkymästä siivun, ja siksi jokaisen aseman kantama on vino muoto eikä ympyrä.

map.flights seisoo siis sellaisten ihmisten varassa, joilla on kotona tällainen laatikko ja jotka lähettävät datan myös meille. Ensimmäistä asemaansa rakentavalla ei ole näyttöä tai näppäimistöä käden ulottuvilla: hän kirjoittaa kortin, kytkee laatikon ja skannaa puhelimella QR-koodin. Asema avaa oman Wi-Fi-verkkonsa, omistaja napauttaa antennin paikan kartalle ja näkee sekunneissa, mitä se vastaanottaa, ilman tiliä.

Kun jokin on vialla, asema kertoo sen itse: heikko virtalähde, vastaanotin, jonka toinen ohjelma on jo varannut. Profiili on julkinen ilman osoitetta. Ulos lähtevät vain karkea karttaruutu ja maa.

Yhdessä yössä

Syyskuun alkuun asti verkko kasvoi muutamalla asemalla päivässä. Sitten 6. ja 7. syyskuuta välillä määrä hyppäsi 66:sta 111:een.

Syyskuun 28. päivänä asemia oli 170 kaikkiaan 24 maassa kuudella mantereella. Tyypillinen asema kuulee koneet noin 370 kilometrin päähän, mikä on lähellä sitä, minkä maapallon kaarevuus sallii.

Yhdysvalloissa osa asemista kuuntelee myös toista taajuutta. Matalalla lentävät pienkoneet voivat siellä lähettää sijaintinsa taajuudella 978 MHz eikä 1090, ja omistaja, joka lisää toisen vastaanottimen, näkee profiilista, montako niistä se sai kiinni. Laskemme ne erikseen, koska nollan profiilissa täytyy tarkoittaa, että katsoimme eikä mitään löytynyt – ei sitä, ettemme koskaan katsoneet.

Enemmän vastaanottimia kuin tulostaulukko näyttää

Jokainen, joka rastittaa adsb.im:ssä map.flightsin, alkaa lähettää dataa saman tien, ja moni ei koskaan ehdi rekisteröityä. Näillä vastaanottimilla ei ole nimeä eikä profiilia, eivätkä ne näy tulostaulukossa. Syyskuun 28. päivän iltana niitä oli yhdellä hetkellä yhteydessä 239, kun samalla hetkellä samalla tavalla yhteydessä oli 147 rekisteröityä asemaa.

Moni asema syöttää dataa useaan verkkoon yhtä aikaa, ja se sopii meille hyvin. Data kuuluu sille, joka sen vastaanottaa, ja yksi antenni voi auttaa niin montaa karttaa kuin sen omistaja haluaa.

Tavallinen asema tuo muutaman sadan tuhannen sijainnin päivässä, vilkkain lähes yhdeksän miljoonaa. Tavuina se on vaatimatonta: tyypillisesti kymmeniä megatavuja päivässä, vilkkaimmilla asemilla ruuhkaisessa ilmatilassa hieman yli gigatavu.

Myös nimetön vastaanotin saa paikan verkon kartalla, jos se osallistuu hiljaisten koneiden sijaintien laskemiseen. Se piirretään vaaleammalla värillä, vain lähimmän 25 kilometrin ruudun tarkkuudella, emmekä koskaan merkitse sille kantamaa tai pisteitä, koska emme ole sitä koskaan mitanneet.

Ennätys, jota ei ollut

Syyskuussa eräs Prahan lähellä oleva asema ylsi yhtäkkiä 822 kilometriin. Sille ei ollut kasvanut parempaa antennia. Se oli kuullut koneen, jonka satelliittinavigointia häirittiin, ja kone lähetti sijaintia kaukaa Ukrainan yltä.

Kone kuitenkin paljasti itsensä: se ilmoitti, ettei itsekään luottanut tuohon sijaintiin. Siitä lähtien sijainti, johon kone itse ei luota, ei enää kasvata aseman kantamaa. Jokainen sijainti lasketaan yhä mukaan siihen, montako konetta asema kuuli. Kuuleminen oli totta; vain etäisyys ei ollut.

Yli puolet oman verkkomme sijainneista tulee ihmisiltä, joita emme tunne edes nimeltä.